Riistanhoito, menneestä nykypäivään.
Riistanhoitotyötä on Sajaniemen Hirviveikot tehnyt aktiivisesti jo puolen vuosisadan ajan. Riistanhoitotyön voi jakaa pitkä- ja lyhytkestoiseen riistanhoitotyöhön. Pitkäkestoiseen riistanhoitotyöhön kuuluu riistan elinympäristön parantaminen ja lyhytkestoisesta riistanhoitotyöstä esimerkkinä on talviruokinta.
Varsinaisesti riistanhoitoon aktivoiduttiin Sajaniemen Hirviveikoissa 1990-luvun alussa, jolloin peura- ja hirvikannat olivat suhteellisen niukat. Seurassa haluttiin parantaa riistakantoja sekä niiden elinympäristöä. Apuja riistanhoitotyöhön haettiin ammattimaisilta riistanhoitajilta, jotka avuliaasti jakoivat tietotaitoaan seuran jäsenistölle. Ohjeiden ja oppien myötä riistakannat alueella alkoivat elpymään.
Riistanhoitoon kuuluu järkevä kantojen säätely ja tätä politiikkaa on pyritty seurassa noudattamaan 1990- luvun alusta lähtien. Pienriistan elinympäristöön panostettiin tehokkaalla ruokinnalla sekä pienpetopyynnillä, jota harrastetaan nykyäänkin seurassa erittäin aktiivisesti . Tuloksista päästiin nauttimaan jo suhteellisen lyhyen ajan kuluttua ja pienriistakannat alueella elpyivät. Sorkkaeläinten suunnitelmallinen verotus ja ruokinta sekä alueiden suunnittelu auttoivat alueen peurakantoja kasvuun ja 1990-luvun lopulla alueella olikin jo vahva metsästettävä kanta.
Vuosituhannen vaihteessa niin sorkkaeläin- kuin pienriistakannatkin alueella olivat sen verran vahvat, että kantaa jouduttiin jo leikkaamaan. Sorkkaeläinkantojen leikkaaminen sujui maltillisesti useiden vuosien ajan kunnes vuonna 2007 oltiin siinä pisteessä, että kanta vakiintui hyvälle metsästettävälle tasolle.
Sorkkaeläimiin saatiin 2000-luvun alussa uusi tulokas, kauris. Kauriin leviämisestä alueille oltiin mielissään ja haittaahan tuosta pienestä eläimestä ei nähdä olevan. Kauriin leviämisen Suomeen uskottiin tapahtuvan hurjalla vauhdilla mutta alkuvuosien nopean kannan kasvun nähtiin pysähtyvän vuoden 2005 paikkeilla. Kehitystä kannan koossa ei tapahtunut toivottuun suuntaan kovinkaan nopeasti vaikka ennusteet kasvusta olivat olleet hyvin optimistisia. Muutamia yksilöitä lukuun ottamatta alueellamme ei kauriita ole juurikaan ammuttu. Siitä huolimatta kannan kasvu on pysähtynyt reiluun 50 yksilön tasoon. Osaltaan tähän ovat vaikuttaneet viime vuosien kovat talvet sekä runsastuneet Ilveskannat.
2000-luvun alun jälkeen ovat pienriistakannat pysyneet alueellamme hyvällä tasolla mutta piensorkkaeläinkannoissa on nähtävissä selkeää laskua viime vuosien aikana. Viimeiset kaksi talvea ovat olleet eläimille erittäin rankkoja ja seura on pyrkinyt osaltaan auttamaan tilannetta tehostamalla edelleen riistan ruokintaa.
Yksi selkeä syy piensorkkaeläinkantojen laskuun on ollut nähtävissä: ilveskanta on lisääntynyt etelä-Suomen alueella viime vuosina erittäin nopeasti. Talvella ruokintapaikkojen ympäristöstä on helppo löytää ison kissan jäljet. Ilveslupia on Lopella myönnetty viimeisten viiden vuoden aikana yksi lupa/ vuosi ja kahden viime vuoden aikana on ilves ammuttu Hirviveikkojen alueelta aktiivisten metsästäjien toimesta.
Riistanhoidon tulevaisuutta
Seurassamme toimii aktiivinen riistanhoitotoimikunta, joka suunnittelee ja arvioi riistanhoidollisia menetelmiä ja tapoja, jotta riistakannat olisivat metsästettävällä tasolla myös tulevaisuudessa. Alueelle on perustettu kosteikkoja, joissa vesilinnut voivat pesiä ja ruokailla, sekä pystytetty ruokinta-automaatteja fasaaneille ja peltopyille. Istutuksista huolimatta alueelle ei ole saatu jäämään elinkelpoista peltopyykantaa, joka tehomaatalouden vuoksi hävisi 1950-60 -luvulla. Fasaanikanta on istutusten johdosta saatu suhteellisen elinvoimaiseksi alueella mutta kannan koon ylläpito vaatii ponnisteluja pienpetojen, kuten supin ja ketun pyynnissä, mikäli mainittujen kanalintujen kannan halutaan vakiintuvan.
Nykyiset maatalouden tukipäätökset tukevat osaltaan riistapeltojen ja kesantoalueiden tekoa, mikä riistan elinolojen kannalta on positiivinen asia. Kesantoalueet toimivat niin pieni- kuin suurikokoisenkin riistan ruoka- ja oleskelupaikkoina vuoden ajasta riippumatta. Panostaminen riistapeltoihin ja niillä viljeltäviin eri lajikkeisiin ovat saaneet sorkkaeläimet kerääntymään riistapelloille syysiltaisin ja useilla pelloilla saammekin ihastellakin hirvien, peurojen ja kauriiden samanaikaisia vierailuja.
